PCBA:n (Printted Circuit Board Assembly) alkuperä voidaan jäljittää varhaisten elektronisten laitteiden siirtymiseen "piste{0}}pistejohdotuksesta-pisteeseen" "moduulipiireihin". 1900-luvun alussa{4}}elektroniikkalaitteissa piirit perustuivat pääasiassa suoriin johtoyhteyksiin komponenttien välillä. Tämä menetelmä ei ollut vain rakenteellisesti löysä, vaan sillä oli myös alhainen luotettavuus. Monimutkaisten elektronisten järjestelmien, kuten radion ja tutkan, kehityksen myötä ihmiset alkoivat kokeilla kiinteiden substraattien käyttöä piirirakenteiden tukemiseksi; tämä oli PCB:n prototyyppi. 1940- ja 50-luvuilla PCB:t olivat kypsyneet, ja kuparifoliopiirien ja eristysalustojen syövytysprosessit yleistyivät, mikä loi perustan myöhemmälle PCBA:n muodostukselle.
PCBA syntyi automatisoitujen juotos- ja elektroniikkakokoonpanotekniikoiden kehityksen myötä. Kun elektroniikkatuotteet siirtyivät laboratorioista teolliseen tuotantoon, PCB:t yksinään eivät riittäneet; Kortille oli myös tarpeen koota tehokkaasti ja vakaasti komponentteja, kuten vastukset, kondensaattorit ja integroidut piirit. Siten SMT (Surface Mount Technology) ja THT (Through Hole Technology) kehittyivät vähitellen. Erityisesti SMT:n käyttöönotto mahdollisti automaattisten sijoituskoneiden komponenttien asennuksen suurella nopeudella ja suurella tarkkuudella, mikä paransi merkittävästi tuotannon tehokkuutta ja merkitsi PCBA:ta nykyaikaisen elektroniikan valmistuksen vakiomuotoksi.
