PCB-reitityksen ydintavoite ei ole vain "johtimien yhdistäminen", vaan sähköisten toiminnallisten vaatimusten täyttäminen, puhtaampien signaalien, vähemmän häiriöiden ja vakaamman tuotannon varmistaminen. Ensimmäinen vaihe on yleensä "suunnittelu ennen reititystä", mikä tarkoittaa, että toiminnallinen vyöhykejako tulee tehdä ennen varsinaisen reitityksen aloittamista, kuten erottamalla teho-, digitaalinen, analoginen ja nopea{1}}signaalialue. Kun komponenttien sijoitus on järkevä, myöhempi reititys on paljon helpompaa. Erityisesti pääohjaussirun ympärillä olevat erotuskondensaattorit tulisi sijoittaa mahdollisimman lähelle tehonastoja; muuten virtalähteen melu vaikeuttaa jopa parasta reititystä.
Varsinaisessa reitityksessä prioriteetti on ratkaiseva, ja se noudattaa yleensä järjestystä "virta ensin, sitten kriittiset signaalit ja lopuksi yleiset signaalit". Voimalinjojen tulee olla mahdollisimman leveitä ja maajohtojen tulee olla mahdollisimman täydellisiä välttäen katkoksia tai kiertoteitä, koska maajohto itsessään on paluutie kaikille signaaleille. Nopeiden-signaalien tulisi kulkea lyhin mahdollinen reitti, mikä vähentää läpivientien määrää, koska jokainen läpivienti aiheuttaa ylimääräistä loisinduktanssia ja kapasitanssia, mikä vaikuttaa signaalin laatuun. Vältä 90 asteen suoria kulmia reitittäessäsi; käytä sen sijaan 45 asteen taivutuksia tai pyöristettyjä siirtymiä signaalin heijastuksen ja terävän-pistesäteilyn-vähentämiseksi, mikä on peruskäytäntö nopeassa-suunnittelussa. Toinen helposti huomiotta jäävä tekniikka on "häiriönhallinta". Esimerkiksi kellosignaalit ja RF-signaalit tulisi pitää poissa korkean{11}}virtapiireistä ja hakkurivirransyöttöalueista, sillä muuten ne saastuttavat helposti kohinaa. Differentiaalisignaalit on pidettävä samanpituisina, yhtä kaukana toisistaan ja tiiviisti kytkettyinä, muuten niiden häiriönesto-ominaisuudet vaarantuvat. Tarvittaessa koko-alueen maatasoa voidaan käyttää suojaukseen sähkömagneettisen yhteensopivuuden parantamiseksi. Lopuksi, johdotuksen viimeisessä vaiheessa, yritä välttää ohuita "antennilinjoja", eristettyjä kuparijälkiä ja liian tiheää reititystä jättäen samalla tilaa testipisteille ja huollolle. Nämä yksityiskohdat vaikuttavat suoraan tuotteen tuottoon ja tulevaan ylläpitoon.
